Mukavaa pyrähdystä aikamatkalle elämääni.
Pidetään yhteyttä yllä.
 
Siunaavin terveisin,
Virpi 

Lapsuus

Synnyin 1966 Savonlinnassa

Matin ja Sirkan toiseksi tyttäreksi,

Tuijan pikkusiskoksi.

​Lapsuuteni oli turvallinen

​ja kannustava.

Linnankadun pihapiiri oli vihreä

ja kaunis,

​leikkiin kutsuva.

Kalassa

​Sasu, reipas ja rakas kiinanpalatsikoiramme,
oli mukana verkoillakin.
​Emme tienneet kalasaalista ihmetellessämme, minkälainen kalastaja minusta kasvaisi.
​

Musiikin taika

Kasvoin sekä perheeni että musiikin hoivassa.
Kiitos jälkimmäisestä  kuuluu erityisesti  kuorolaulua harrastaneelle äidilleni.

Vartuttuani pääsin Savonlinnan oopperan lapsi- ja nuorisokuoron toimintaan mukaan.
Olavinlinnan oopperajuhlien kesäinen tunnelma puhuttelee vieläkin hetkien herkkyydessä. Onnistuneet ja epäonniset oopperakokemukset ovat säilyneet muistissa vuosikymmeniä.  
 
Säistä ja olosuhteista riippumatta oopperan väki valmistautuu aina ammatillisesti ennakoiden, intohimolla  ja suurella sydämellä palvelemaan paikalle tullutta juhlakansaa.
Samanlaisella luovuuden palolla tahdon palvella  pappina seurakuntalaisia juhlassa ja arjessa.

Sitoutumisen
​tie




​

Sulhaseni Pasin kanssa lausuimme 1993 pääsiäisenä:
​Tahdon.
Edelleen kerran luvattu pätee.

Pappisvihkimyksessä 1994 kysyttiin,
tahdonko julistaa
ja opettaa evankeliumia puhtaasti,
jakaa sakramentteja
Kristuksen asetuksen mukaisesti
ja hoitaa pappisvirkaa
kirkkomme järjestyksen mukaisesti.
​Tahdon.

Ja tahdoin rakkaat jo aikuiset lapseni.